Useassa lehdessä on ollut nyt tänä jouluna juttua Tyynelän Tontuista. Viime viikonloppuna appivanhempani olivat vierailleet siellä ja toivat vielä kotiinkin yhden tontun. Kuvat ja kertomukset itse paikasta, ja itse tonttu saivat meidät starttaamaan auton tänä aamuna ja matka kohti Kokkolaa alkoi.

Puolenpäivän aikaan saavuimme Tonttulaan ja jo heti parkkipaikalla tiesimme, ettei todellakaan oltu tehty turhaa reissua. Iso pihapiiri täynnä aittoja ja antiikkiesineitä ja kaiken kruunasi itse päärakennus, jossa tontut varsinaisesti asuvat. Jokainen tonttu on oma yksilönsä ja nimetty luonteensa mukaisesti.

Kun menimme sisälle pirttiin, hyllyn päältä meitä katsoi Eemeli ja tiesimme heti, että meidän tonttu on löytynyt. Tätä (ja kaikkia niitä lukuisia tonttuja) vaan katsoo ja katsoo, on ne niin ihania ja aitoja, ja mikä parasta: täydellistä suomalaista käsityötä. Ja kun tonttujen koti on aito pohjalainen talonpoikaisantiikkinen ympäristö, tunnelma on taattu.

Tässä on meidän Eemeli (keskellä) veljiensä kanssa siinä missä me hänet ensimmäistä kertaa näimme:

Paikasta on niin hankala kirjottaa kun se oli niin hieno. Kuvat kertokoon kaiken!

Paikka on myös kuin museo, jossa on todella paljon antiikkia, kuten esimerkiksi tällaisia vanhoja nukkekoteja:

Jos täällä ei herää joulumieli niin ei missään! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.